Ensiksikin Ihanaa ystävänpäivää kaikille.

Toiseksi tapahtui melko hauska tapaus Cairnssissa, mikä viime kirjoituksesta on jäänyt pois. Mentiin varaamaan sukellusretkeä ja toinen myyjistä, joka ei edes palvellut meitä tulee ja kysyy multa (Suvi) "Do you play tennis?" Hämmentyneenä vastaan pelaavani ja meitä palveleva myyjäkin ihmettelee mistä sen näki tai tiesi. Hetken hiljaisuuden ja hämmentyneiden katseiden jälkeen meitä palveleva myyjä kysyy "Are you famous?" Naureskelen ja ihmettelen mitä tässä nyt tapahtuu ja lopulta myyjä vielä kysyy Iksulta " Are you tennis boss then?" Että sellasta.

Mutta takaisin tähän päivään. Sunnuntaina siis saavuttiin illalla Aucklandiin. Cairnssin lentokentällä saatiin vielä kunnon hässäkkä aikaiseksi, kun ei oltu kerrankin tulostettu lippuja valmiiksi vaan ajateltiin, että kyylähän sitä pelkällä passilla pärjää. No eipä pärjännyt. Tai kyseisiä lentolippuja ei tarvinnut mutta lentoliput pois Uudesta-Seelannista piti olla mukana. Ensin olisi riittänyt että näytämme ne sähköpostista, mutta wifi ei ollutkaan ilmainen ja sitten ne vaadittiinkin paperiversioina. Meidän piti ensin maksaa 10 dollaria wifin käytöstä, jotta saimme lähetettyä liput sähköpostilla lentoyhtiölle, jonka jälkeen 10 dollaria/henkilö siitä että he tulostivat kyseisen 1 lipun, jossa molempien nimet olivat... Kunnon rahastusta. Kuulemma lähettävät meidät takaisin Ausseihin täältä, jos lippua ei ole näyttää, eivätpä kysyneet täällä päässä lippua ollenkaan...

Lentokoneessa turvallisuusohjeet tulivat Hobittileffan tyyliin kääpiöiden, haltioiden ja hobittien avulla ja koneetkin oli senmukaiset.

Aucklandissakaan ei kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Joistakin syistä olimme päättäneet jättää majoituksen varaamatta. Majoitus, joka oltiin valittu oli kuitenkin täynnä. Myös molemmat varavaihtoehdot, jotka oltiin zekattu oli täynnä. (Tosi kivan näkösiä majoituksia olisivat kyllä olleet) N. tunnin kävelyn ja lopulta bussimatkan jälkeen mentiin sitten keskustan Nomadsiin, ei niin viihtyisä eikä todellakaan halpa, ja saatiin huone. Käytiin nopeesti nappaamassa ruokaa suuhun ja sitte kello oliki jo paljon ja aika mennä nukkumaan.

Maanantaina tutustuttiin Lonely Planetin walking tourin avulla kaupunkiin. Muutama nähtävyys ja yliopisto tuli koluttua ja löysin kaupan, josta sai lähes yhtä hyvää chili kastiketta kun Melbournestakin! Ja sitä lähes vastapäätä oli kauppa, joka mainosti itseään scandinaavisia ruokia myyvänä! Mentiin sisään ja löydettiin vaikka mitä ihanuuksia, salmiakkia, fazerin suklaata, dumleja ja erialaisia ruislastuja, ruisvarrasleipää, ja näkkäreitä! oltiin ihan haltioissamme ja etenkin meikäläinen huuteli Iksulle ympäri pientä kauppaa. Mentiin lopulta kassalle ja mies sanoo hinnan yllättäen suomeksi...hieman nolotti!

Onnellinen Suvi chilipurkin ja ruishapankorppujen kanssa

Meikäläinen istuskelee Michelangelon Moseksen sylissä Myerin puistossa!

Tiistaina otettiin lautta Devonportiin, jonne kesti matka n. 10 minuuttia. Devonport oli sekoitus Suomenlinnaa ja Naantalia. Ihana pieni kylä puutaloineen ja ihaninen kahviloineen. Muutama hiekkaranta ja pari vulkaanoa. Vulkaanien huipulta oli mahtavat näköalat ja niitä on joskus käytetty maanpuolustuksessa.

Näkymää Devonportissa

Iksun auto! Perusvalmentajan auto, joka löyty tenniscenterin parkkikselta...

Keskiviikkona ostin päivälipun fitnesscenteriin ja kävin alottamassa aamun bodycombatilla 6.30. Päivällä käytiin katsastamassa Tenniscenter, mutta winnerwall ei valitettavasti ollut nähtävillä. Illalla vielä toinen bodycombatti ja muutama muu rääkki eli seuraavana aamuna rinkan saaminen selkään oli lähes mahdotonta. Reissattiin Waitomo villageen bussilla kauniiden maisemien läpi ja bussikuskin taukoamattoman puheen sorinassa. Juuri kun meinasin nukahtaa, bussikuski aloitti karjuvan uuden-seelannin rugbyjoukkueen maorien sotalaulun, hakkan. Että sillalailla...

Täällä ostettiin luolatouri, jossa käytiin parissa luolassa n. 20 minuutin matkan päässä kylästä. Toinen luola oli lähinnä kiiltomatoluola. Käveltiin ensin ympäri luolaa ja opas kertoi kiiiltomadoista. Sitte hypättiin veneeseen ja livuttiin luolassa hiljaisuudessa ja pimeydessä luolan katon ja seinien loistaessä tuhansista kiiltomadoista. Oli aika mahtavan näköistä! Toinen luola oli tippukivi luola ja sekin oli kyllä melkoisen kaunis! Valkoisia kalkkikivi pylväitä! Tosi upeennäkösiä. Samalla saatiin aimoannos historiaa sekä uuden-seelannin ja maorien että luolien synnystä! Mielenkiintoinen retki.

Minun kaivosmies!

Majapaikkana meillä täällä on aivan ihana farmi, Juno backbacker. Illalla päästiin vielä leikkimään farmin muutaman ystävällisen eläimen kanssa.

Pari possua!

Hyvät maisemat pelaa mielikuvitustennistä elukoiden keskellä