200. reissupäivä on ohitettu ja matka vaan jatkuu :D
Queenstownista jatkettiin bussilla Christchurchiin, jossa ei ehditty juuri muuta kun etsiä ruokapaikka ja varailla loppureissun lentoja. Ruokapaikan löytäminen ei tosin ollut kovin helppoa. Koko keskusta oli rakennustyömaata, kahvilat, kaupat ja ravintolat oli suljettu ja räjähdyksen jäljiltä. Kaupunki oli kuin aavekaupunki, lauantai-ilta eikä ketään missään. Iksu oli haaveillu pihvistä ja mä kalasta, mutta ainoo paikka, mikä löydettiin oli baari ja sieltä sai pizzaa, tosin tosi hyvää pizzaa. Hostelli oli aivan loistava Dorset House, jossa oli ehkä reissun siisteimmät suihkut ja vessat. Ja keittiössä oli valtava laatikollinen free foodia, joka tosin huomattiin vasta kun oltiin jo syöty.

Sunnuntaina matka jatkui Fidzin saarille. Nadiin saavuttiin illalla ja lentokentältä otetiin taksi hostelliin, joka oltiin etukäteen varattu. Oltiin ainoot asiakkaat ja vettä satoi vähän väliä kuin saavista kaatamalla. Hostelli oli kyl siisti mutta ei pimeessä ja kaatosateessa oikein ympärille tullu vilkuiltua. Fidziläiset ihmiset on tosi ystävällisiä ja avuliaita ja koska virallinen kieli täällä on englanti, on reissaaminen melko helppoa. Aamulla taksi haki meijät ja sen piti viedä meijät suoraan Suvalle niinkun oltiin hostellin väen kanssa sovittu. Taksi ajoi bussiasemalle ja sanoi odottavansa kahta muuta matkustajaa. No mehän sitten odoteltiin, ja odoteltiin. Lopulta alettiin hermostua, että mikä tässä kestää ja hokattiin ettei kuskilla vielä ole kahta muuta matkustajaa. Se vasta yritti löytää niitä. No kävin kysymässä milloin seuraava bussi Suvaan lähtee ja vaihdettiin kulkuneuvoa. Suvalta meidät haki hotellin järjestämä kyyti ja 1,5 tunnin ajomatkan ja puolen tunnin venematkan jälkeen vihdoin saavuttiin kohteeseen Naiganin saarelle. Siellä kitara ja lauluorkesteri odotti meitä kun kahlattiin rantaan ja henkilökunta kanto meijän rinkat suoraan huoneeseen :D Paratiisisaarihan tämä nyt on! Saarella on meidän lisäksi 4 muuta turistia ja toisella puolella saarta on kylä, jossa saa vierailla vain, jos on kutsuttu sinne. Me mennään sinne torstaina muiden saarella olevien turistien kanssa. Valkoinen hiekka ja turkoosi meri, palmuissa roikkuu riippumattoja aivan meren rannalla. Talo, jossa asutaan on hieno. Ei mikään luksus mutta juurikin mahtava. Ruoka täällä on tajuttoman hyvää. Tuoretta just kalastettua kalaa ja ihania hedelmiä suoraan puusta. Myös uusi tuttavuus breadfruit, joka on vähän perunan makunen on ollut lisukkeena ruuissa. Muut turistit on jenkkejä ja ollaan iltaisin syöty yhdessä illallinen. Toinen pariskunta on töissä jenkkien ilmavoimissa, joista miehen vuoden komennus Koreassa on just päättynyt ja toinen pariskunta on vähän vanhempi naispariskunta, joista toinen on ollut jenkkien laivastossa. Tosi mukavia tyyppejä ja on kiva tutustua vähän muihinkin kuin backpackereihin. Henkilökunta on kyllä ihan mieletöntä. Osa miehistä suoraan Aku Ankan lomasaarilta. Suosikki on "kukkaistyttö"-mies, joka tuo meille aina kukkia pöydälle, "siivoaa" ja hihittelee. Suoraan, jostain komediaelokuvasta!

P3192782-normal.jpgP3202802-normal.jpgP3212831-normal.jpg

Yllä kuva meijän saaren väestä!

Tänään maattiin vaan altaalla ja käytiin uimassa meressä. Merivesi on taas sellaista kun sen pitääkin olla, LÄMMINTÄ (aussien ja etenkin uuden-seelannin jäätävien vesien jälkeen.) Sää oli loistava. Koska on sadekausi, on tosi kuuma ja kostea ilma. Onneksi aurinko ainakin tänään paistoi ja huomiseksi on luvattu samanlaista. Käytiin myös snorklailemassa saaren lähistöllä. Ja illalla kävi toteen se mitä mä oon pelänny... meijän pöntössä asuu jokin. Menin illalla vessaan ja pelästyin kuollakseni kun pöntössä lilluu joku ihan törkeen iso otus. Juoksin vaan pois ja pyysin Iksua menee kattoo. No kaveri oli sillä aikaa kadonnut niin että vain muutama jalka näkyi, eikä oikein tiedetty minkä jalka se voisi olla. Vedettiin vessa pariin otteeseen ja aika hätäseen tuli käytyä siellä sen jälkeen. Seuraavana iltana se oli palannut ja todettiin että se on melko iso rapu. Siellä se nyt asustelee meijän pöntössä ja muut turistit nauro kuollakseen ku kerrottiin siitä. Tänä iltana oltiin unohdettu pöntön kansi auki ja rapu oli kiivenny jo lähes pois sieltä kun tultiin. Just ku huusin Iksun ottaa kuvaa niin se kipitti takas piiloon. Rasittava kaveri ku ei ees kuvaa saada otettua :D

Tossa ainoa kuva joka kerittiin napata ennen kun se katos...

P3192791-normal.jpg

Tänään melottiin saaren ympäri ja makoiltiin hetki Piknic Bayn autiolla rannalla. Aivan uskomattoman turkoosia merta ja kauniita koralleja näkyy vaikkei oo ees snorklaus vermeitä. Toisella puolella saarta oli melkonen meren käynti ja oli aika hyvä reeni meloa, n.1,5 tunnin rypistys. Iltapäiväl käytiin kokeilemassa saaren kolmen reijän golf-ratakin. Ei ihan perfectit greenit ollu, mutta Iksu yrittää kyllä hyvin saada mua innostuu tosta golffista, olihan toi jo toinen kerta kuukauden sisään ja tällä kertaa mä jo löinkin. Aurinko taas paisto ja sehän on täällä mahtavaa, että vaikka vettä välillä sataa, ne on lyhyitä kuuroja ja vesi on niin lämmintä ettei tuu edes kylmä vaikka kastuu.

Mä keskityin golfkierrroksella auringonottoon :D

P3202817-normal.jpg

P3202793-normal.jpg

Torstaina käytiin snorklailee vielä Picnic Bayllä. Siel oli vielä enempi kaloja ja kauniimpaa kun kotirannassa. Tosin ois voinu jäädä snorklaamatta jos oltais tiedetty, että rannan läheisyydessä asustelee haita. Muut oli nähnyt niitä ihan siinä lahdessa, jossa me uiskenneltiin joka päivä :O  Torstaina meille myös opetettiin, miten kookos kuoritaan ja miten sen pähkinä halkaistaan, miten kookosliha kaivetaan sieltä ulos ja miten kookosmaitoa tehdään. Opittiin myös, että kookospuusta käytetään kaikki mahdollinen, jopa kookospähkinän ulkokuoret joista punotaan köyttä, puunrungosta tehdään huonekaluja, pähkinän sisältö syödään ja juodaan, sisäkuori käyettään kippona, lehdistä tehdään mm. koreja, joka sekin nähtiin miten se tapahtuu. Kuultiin myös paljon kylän perinteistä ja toiminnasta. Perjantaina päästiin vierailee kylään. Siellä eka apinapoika kiipes palmun latvaan hakee meille kookospähkinöitä joita sitten syötiin ja juotiin. Sit meille oli järjestetty Kava sessio eli paikallinen yrttijuomasessio. Mike (toinen jenkkisoltuista) oli meijän chief ja Iksu oli sen "oikea käsi" ja traditioiden mukaan nautittiin sitten Kavaa. Iksun määräysvallassa oli kuinka monta kierrosta Kavaa tuli nauttia :D aikamoinen vastuutehtävä annettu! Aina kun Iksu huus Tagi, uus kierros alkoi. Oli kyllä iha huippua ja kyläläiset oli niin ystävällisiä ja heitti melkosta läppää. Välil ei ihan tiedetty puhuuko ne totta vai ei, kunnes joku niistä repes ja tajuttiin että nyt ne taitaa huijata meitä :D Illalla oli viimisen illan kunniaksi BBQ ilta ja nuotio rannalla. Jälleen ihan törky hyvää grillattua kalaa, lammasmakkaraa ja kanaa ja erilaisia salaatteja. Ja tietty jälkkäriä! Kyllä kelpas. Notski oli kans aika kiva, mutta ilo loppu aika lyhyeen kun yhtäkkiä alko puhaltaa raju tuuli ja rankkasade lähesty. Just ehdttiin alta pois. Lauantaina piti lähtee pois paratiisista ja haikein mielin kaikki työntekijät tuli hyvästelee meijät ja laulo meille ja soitti rumpuja. Sit kahlattiin veneeseen ja jätettiin saari taakse. Nyt Nadissa ja huomenna matka jatkuu Manan saarelle toiselle puolelle pääsaarta kun Naigani island oli.

Lapset leikkii vesiliukumäessä :D

P3222834-normal.jpg

Aamulla matkattiin majotusliikkeen järjestämällä yksityisveneellä n. tunnin matkan päässä olevalle Manan saarelle. Jälleen oli soittajia meitä vastassa ja kaikille annettiin vielä paikalliseen tapaan kukka korvan taakse, myös miehille siis. Saari oli aikalailla erilainen, kuin Naigani ja väkeäkin oli moninkertainen määrä. Meillä oli majoitus rannasta jonkin verran sisämaahan päin ja se sijaitsi sananmukaisesti metsän keskellä. Koska oltiin edellisellä viikolla totuttu liian hyvään, meni totutteluun hetki, kunnes tämäkin saari osoittautui oikein mukavaksi paratiisiksi. Eka päivä vaan maattiin auringossa ja nautittiin tekemättömyydestä. Illalla tutustuttiin muihin vierailijoihin ja nautittiin paikaillisesta ohjelmatarjonnasta. Saaren kylän lapset esittivät paikallisia lauluja ja majoituspaikan isäntä veti jokailtaisen Bula Hour shown, joka oli kömpelyydessään oikeinkin huvittava.

Toisena päivänä käveltiin toiselle puolelle saarta Sunset beachille, joka oli todellinen unelmaranta, kirkkaan turkoosinsininen meri ja valkoinen autio hiekkaranta. Sitten tuttuun tapaan päätettiin tutustua koko saareen ja kierrettiin se kokonaan ympäri. Luultiin matkan olevan aika paljon lyhyempi, kuin se lopulta oli ja perille päästyämme oltiin totaalisen puhki. Hieno kokemus kuitenkin ja tulihan pitkästä aikaa urheiltuakin.

P3252913-normal.jpgP3262931-normal.jpg

Yllä kuva Samista Castaway Islandilla :D

Viimeisenä päivänä saarella tehtiin retki Castaway- saarelle, joka nimensä mukaisesti oli se paikka, jossa tämä elokuva kuvattiin. Ei löytynyt Wilsonia, mutta help me teksti oli vielä jäljellä hiekassa. Käveltiin myös saaren kukkulalle, josta oli huikeat näkymät rannalle ja merelle. Tämäkin taivallus osoittautui todella rankaksi varsinkin flip flopeissa ja reilun 30 asteen helteessä. En muista millon olisin hikoillut näin paljon viimeksi, urheilupäivä siis taas. Lopuksi vielä snorklattiin rannan läheisyydessä ja näkymät oli jälleen kerran kohdillaan. Kun saavutiin takaisin Manan saarelle oli koko porukka aika puhki, mutta hyvällä fiiliksellä.
Lounaan ja päiväunien jälkeen, mentiin vielä ihailemaan auringonlaskua Sunset Beachille, vaikkakin pilviä oli harmittavasti aikalailla. Vietettiin sen jälkeen vielä oikein mukava ja hauska ilta muiden vieraiden kanssa. Valitettavasti vaikkakin Fijitime on melko suhteellinen käsite,  meidän osalta se loppuu huomenna ja matka jatkuu Hong Kongin kautta kohti Vietnamia. BULA!