Maanantai aamuna Iksu aloitti päivän ostamalla meille Australia openin miesten finaaliin liput! WUHUU! Nyt olisi sitten Rogerin aika aloittaa kausi hyvin! Aamulla lähdettiin bussilla kohti Kuala Besutia (7 tuntia) ja sieltä laivalla Pulau Perhentianille. Besutissa vettä satoi kaatamalla ja olimme hieman myöhässä siitä, kun viimeisen laivan olisi pitänyt lähteä, mutta kun kysyin milloin laiva lähtee, vastaukseksi sain 'Whenever the rain stops', joten jäätiin odottelemaan. Laivamatka olikin sitten melkoinen kokemus. Kävelimme laivalle kuljettajan hoputtaessa 'Faster, faster, the storm is comig!' Laiva osoittautuikin veneeksi, jolla painelimme lähes 100 km/h veneen pomppiessa ja veden roiskuessa sisään. Sadepisarat tuntui kuin olisi pieniä veitsen iskuja osunut. Lopulta kun pääsimme saarelle olimme läpimärkiä ja takamus kipeä pomppimisesta. Majoituimme Mataharin bungaloweihin (merinäköala kuistilta).

Perhentian on pieni saari, jossa ei ole autoja eikä teitä. Käytännössä saarella on biitsi, jonka takana useita majoituspaikkoja ja pieni polku toiselle puolella saarta viidakon läpi toiselle biitsille. Koko muu saari on viidakkoa. Sähkön käyttö on rajoitettua, vain noin iltakuudesta aamu yhdeksään. Pari ensimmäistä päivää meni iisiä ottaessa, makoiltiin rannalla ja uitiin paljon.Rakennettiin myös hiekkalinna! Japanilainen turisti kävi myöhemmin ottamassa siitä kuvia...


Eilen aamulla käytiin juoksemassa paljain jaloin biitsiä edes takaisin ja lopulta pulahdettiin uimaan. Käytiin eilen myös snorklausretkellä. Vesi on täällä uskomattoman kirkasta ja korallit näkyvät pintaan asti. Käytiin pulikoimassa viidessä eri spotissa ympäri pienempää perhentian saarta (jolla siis ollaan) ja suurempaa saarta, joka on tossa ihan vieressä. Uitiin kilpikonnan kanssa kilpaa ja yhdessä paikassa pysähdyimme uimaan haiden kanssa. Valko ja joku muu hai ui muutamia meidän ympärillä ja täytyy kyllä sanoo että kyllähän sitä nyt pelotti. Lounastauoksi pysähdyttiin isolle saarelle ja koska oppaalla oli jano niin pysähdyttiin siellä myös parille oluelle. Meidän lisäksi retkellä oli vain 2 espanjalaista naista, joten oli aika rento meininki ja aikalailla pidempi retki kun oltiin maksettu. Tais olla oppaalla vähän säpinää toisen espanjalaisneidon kanssa ja ei meinannu haluta tulla takaisin ollenkaan :D



Tänään lähdettiin omatoimiselle viidakkoretkelle tutkimaan saarta. Respasta saatiin puhelinnumerot mukaan mihin voidaan sitten soittaa, jos eksytään niin he hakevat meidät pois. Käveltiin kukkalan huipulle, jossa on kaksi tuulimyllyä ja aurinkokennoja. NIillä ilmeisesti tuotetaan koko saaren energia. Kukkulalta jatkettiin alas toiselle puolelle saarta, jossa oli pari autiota 'rantaa'. Käveltiin ja kiipeiltiin kallioita pitkin kohti Coral Bay lahtea, mutta n. tunnin seikkailun jälkeen jouduimme toteamaan, että reitti muuttui liian hankalaksi, joten käännyimme takaisin. Koko reissuun meni aikaa n.3,5 tuntia ja oltiin melko puhki kun vihdoin päästiin takas kotibiitsille. Huomenna kävellään tota lyhyempää reittiä samaan paikkaan katsomaan että mihin asti me loppujen lopuksi päästiin.



Täällä on viikonloppuna myös Perhentian Challenge kilpailu. Siinä on kaksi sarjaa. IIsimmässä juostaa puolimaratonin verran tässä maastossa (viidakkoa ja katkuvia mäkiä). Haastavammassa uidaan ensin 3 km isolta saarelta tänne pienelle ja juostaan sitten n. 30 km. Meitä houkuteltiin osallistumaan kisaan... palkintona on 10000 ringgittiä (n. 2000 euroa) Saisihan sillä vähän lisäbudjettia. Iksu nyt joutuu valitettavasti jättämään jokatapauksessa väliin, sillä puolalainen Aleksander tuli rannalla pyytämään lainaksi Samin kengät huomista kisaa varten. Hän on siis lomalla kuten mekin ja hänet on houkuteltu kisaan mutta hänellä ei ole lenkkareita mukana. Iksu lainasi kenkänsä, jotka olivat vain 2 numero liian pienet. Saa nähdä miten Aleksanderin käy :D