Lake Tobalta ei sitten maltetukaan lähteä ihan heti pois. Viikko vaihtui 11 päivään. Ilmat ei suosinu meitä kovinkaan ja ekan 4 päivän jälkeen alko aikamoiset sateet. Joka päivä satoi vettä ainakin illalla ja ukkosmyrskyt oli melko rajuja. Onneksi välillä päivällä oli kuitenkin ihan ok ilma ja päästiin uimaan kotirannassa. Muutenkin otettiin melko iisiä elämää. Nautittiin paikallisten musikaalisuudesta ja seurasta. Ainakun paikalla oli kitara, joku alkoi soittaa ja yhtäkkiä paikalle oli kertynyt ihmisiä laulamaan. Ja totta kai kaikki osasivat laulaa hyvin!

Käytiin myös katsomassa paikallista Batak tanssia, joka nyt oli aika mitäänsanomatonta, mutta yhteen tanssiin sai myös yleisö tulla mukaan ja minähän tietysti menin. Hauskaa oli.


Lauantaina tilattiin BBQ meijän kämpiltä. Kalaa järvestä, perinteistä Batak kastiketta ja tuoretta salaattia(!). Houstit pyysivät australialaisen ystävänsä soittelemaan kitaraa ja muuten vaan hengailee. Oli ihan megaluokan ruokaa ja ihan mahtava ilta kaikin puolin. Meidän houstit oli tosi mukavia, saksalainen nainen ja hänen Batak poikaystävänsä. Ja tietysti majoituksessa asui toinenkin suomalaispariskunta, joka liittyi myös seuraan. (Hauskintahan on että pariskunta oli nimeltään Lassi ja Krista, kuten joku toinenkin tuntemamme pariskunta :D)

Päästiin osallitumaan myös paikalliseen työhön (mitä se on?). Teini-ikäiset työt jaksoivat kantaa hiekkasankoja paremmin kuin me. No pari sankoa kuitenkin kannettiin ennen hyytymistä.


Maanantaina käytiin vielä viimeisellä retkellä ennen poislähtöä. Paikallisbussi taas Pangururaniin ja sieltä paikallisella Tuktukin kaltaisella kulkuneuvolla ylös vuorille kylään nimeltä Sianjur Mula-Mula, joka on perinteinen Batak-kylä. Batak on siis paikallinen heimo täällä. Tie vuorille oli loppumatkasta päällystämätön ja mopomme jo aikansa elänyt, joten sen moottorin teho ei ihan pystynyt kahta länkkäriä kantamaan. Paikalliset koululaiset työnsivät meitä yhtä mäkeä ylös ja toisessa hyppäsimme pois kyydistä ja kävelimme perille. Näköalat oli mahtavat. Nähtäyykistä olisi saanut enemmän irti, jos 'oppaamme' olisi osannut sanankin englantia. Mutta onneksi paikalliset olivat kertoneet etukäteen osittain mistä siellä oli kysymys.

Tänään jouduttiin jättämään Lake Toba (tietysti siellä paistoi tänään aurinko) ja jatkettiin matkaa takaisin Medaniin. Tällä kertaa otimme paikallisbussin, joka olikin paljon parempi ja turvallisempi vaihtoehto ja kaiken lisäksi melko halpa. Huonemma matka jatkuu lentämällä Surabayaan ja sieltä Merin seurassa kohti Balia jollakin aikataululla!