Kuvien lisäämisessä vähän ongelmia eli laitetaanpa myöhemmin.

Huesta otettiin bussi rajan yli Savannakhetiin Laosiin. Bussimatka suju varsin helposti eikä rajallakaan ollut suurempia ongelmia. Paikallisten jonotustaidot tosin on aika kehnoja ja odoteltiin leimoja passeihin jonossa ihan nätisti kun takaa alettiin vaan puskea eteenpäin ja koitettiin kyynerpäiden avulla kiilata eteen. Ihan sekopäistä touhua. Päästiinpäs kuitenkin tiskille ja ostettiin viisumit, 35 dollaria ja 1 dollari leimamaksua :D Matka kesti n.10 tuntia ja bussi oli aasialaisittain hieman täynnä eli käytävä oli täytetty muivituoleilla ja ihmiset istui myös siinä. Ja joka pysähdyksellä tottakai pamahti sisään jäätävä määrä kaupustelijoita. Tuttua ja turvallista Aasiaa...

Savannakhetissä otettiin majoitus ja mentiin syömään ja tottakai törmättiin suomalaiseen pariskuntaa safkalla. Majoituksessa oli vessassa Samin kämmenen kokoinen hämähäkki, joten ei ihan kauheesti huvittanut siellä hengailla. Aamulla lähdettiinkin aikaisin jälleen kerran bussipysäkille (kolmatta päivää putkeen) etsimään bussia Etelä-Laosiin Si Phan Donin Don Det saarelle Mekong joen varteen. Oltiin edellisenä iltana kyselty monelta busseja lähtee ja saatu jo kolmea eri tietoa sekä siitä mihin aikaan ja siitä että mihin ne bussit menee. Tuktuk kuski ajoi juuri lähtenyttä bussia takaa töötti ja kaasu pohjassa ja saikin sen kiinni mutta se oli niin täynnä että päätettiin suosiolla etsiä seuraava. Lopulta bussiaikataulu ei ollut mikään niistä, mitä meille oltiin kerrottu mutta päästiin bussiin ja saatiin jopa ihan oikeat istuimetkin. N. 6 tunnin päästä saavuttiin Pakseen, jossa piti vaihtaa bussia. Seuraava kulkupeli olikin sitten tuktukin kaltainen pikkubussi, johon mahtuis mun mittapuun mukaan n. 10 henkeä. Bussissa oli loppujen lopuksi n. 40 henkeä (osa roikkui auton perässä ja osa istui katolla) ja ihan järjetön määrä tavaraa. Noin epämielyttävää kyytiä ei ollakaan vielä tällä reissulla koettu, hyvät krampit oli jaloissa kun matkahan kesti vaivaiset 4 tuntia...Ei oltu syöty koko päivänä ja kolmas päivä matkustaessa putkeen vei hyvin voimat, joten kun vihdoin löydettiin vielä pilkkopimeässä vene ja päästiin saarelle oltiin aika lopussa. Nopeet majapaikkaetsinnät, safkat ja alle minuutti niin olin unessa. 12 tunnin unet teki terää.

Don Det on melko pieni saari täällä 4000 saaren joukossa, josta on siltayhteys viereiselle Don Khon saarelle. Aika on täällä melko pysähtynyttä. Riippumattoja, joki, muutama ravintola, 100 majoituspaikkaa, joista suurin osa tyhjiä ja paljon paikallisia juhlimassa tällä hetkellä Laosin uutta vuotta ja veden juhlaa. Eipä paljon paremmaksi voi muuttua eikä tunnu bussissa istuminen turhalta. Kyllä kannatti. Tutustuttiin vielä "tuktukbussissa" jenkkipariskuntaan, joista nainen asuu Vientianessa (tekee väikkäriään ja siihen liittyvää tutkimusta täällä, ei pöllömpi idea :D)ja ollaan hengailtu täällä niiden kanssa ja viimeiset pari yötä Laosin ajasta saadaan asua Jenin kotona Vientianessa.

Don Detissä eka päivä käytettiin saariin tutustumiseen. Vuokrattiin fillarit ja ajeltiin ympäri saarta ja käytiin myös Don Khonin puolella. Tosi kaunista ja ilma on ihan överi kuuma, joten on ihanaa kun pystyy pulahtaa jokeen aina välillä. Majoitus, joka otettiin ekana iltana oli ihan kiva, mutta haluttiin vielä viimeisen kerran bungalowiin, joten käytetiin aika paljon myös aikaa täydellisen bungalowin etsimiseen. Pyörämatkalla törmättiin tuktukissa tutustumaamme jenkkipariskuntaan Chrisiin ja Jeniin ja sovittiin että mennään illalla yhdessä syömään. Ne halus seuraavana päivänä lähtee käymään Kaakkois-Aasian suurimmilla vesiputouksilla ja retkestä tulee halvempi, jos on useempi osallistuja, joten pyysivät meitä mukaan. Vietettiin siis iltaa yhdessä, mutta täällä kaikki paikat menee kiinni viimeistään puolilta öin ja aamulla lähdettiin yhdessä vesiputouksille. Ensin veneellä mantereelle ja sieltä 20 minuuttia autolla putouksille. Oli ihan mielettömät! Enpä noin isoja putouksia ole ennen nähnytkään. Ei ihan uimaan olis voinu mennä, joten käppäiltiin vähän sivuhaaraa pitkin ja päästiin työntää pää pienen putouksen alle. 35 asteen helteessä ja edellisiltana nautittujen oluiden jälkeen viileä putousvesi tuntu melko hyvältä. Syötiin vielä siellä ja tultiin takas Don Detiin.

Mentiin iltapäivällä vielä porukalla rannalle ja mä ja Sami vuokrattiin uimarenkaat ja lilluttiin vaan vedessä ja nautiskeltiin muutamat oluet! Eipä tosiaan hullumpaa. Meillä oli sentään hatut päässä, vaikka ei tietysti aurinkorasvaa ja kolme tuntia vedessä teki tehtävänsä. Selkä helottaa punaisena ja aamulla majapaikan vaihdoksessa rinkan selkään laittaminen oli hieman haastavaa... Illalla oli tarkoitus vielä mennä yhdessä syömään, koska Jen ja Chris lähtee tänään mutta Jen oli saanut auringon pistoksen päivällä ja oli kuumeisena huoneessa, joten Chriskään ei jääny syömään meijän kanssa. Vaihdettin sähköpostit ja Jenhän me vielä nähdäänkin Vientianessa, mutta Chris puhui vähän Suomeen tulosta, jossakin vaiheessa, joten ehkä vielä törmätään!

Maanantaina oli ajatus makoilla riippumatossa ja lueskella kirjoja ja alotettiinkin jo lukemaan, kun majapaikan ravintola löi paikalliset popit kohtuullisen kovalle ja toi meille terassille olutta. Sit meijän piti liittyä niiden uudenvuodenjuhlaseurueeseen. Laoslaiseen tapaan pöydässä oli vaan yks lasi ja jokainen vuorollaan tyhjensi lasin ja tarjosi sen seuraavalle ja välissä ammuttiin vesipyssyillä kaikkia ohikulkijoita ja syötiin kanan jalkoja. Eikä siis tosiaan kanankoipia vaan niitä varpaita!? Siinä me sitten nautittiin laosilaisesta vieraanvaraisuudesta muutama tunti kunnes juhlat vaihtoivat paikkaa seuraavaan taloon.

Tänään pidettiin riippumattopäivä ja makoiltiin muiden reissailijoiden kanssa reggae baarin terassilla patjoilla. Terassi on heti joen yläpuolella n. 5 metrin korkeudessa ja sinne oli rakennettu hyppylankku, josta sitten aina kun tuli liian kuuma pysty hyppäämään jokeen. Mulla meni jokunen kerta, että kävin reunalla, mutten uskaltanu hypätä, mutta lopulta kuitenkin kaikkien kannustuksen ansionsta hyppäsin sieltä alas. Hauskaa oli.
Huomenna melomaan!