Nha Trangissa vietettiin "snorklausretken" jälkeen iltaa, retkellä tutustumamme pariskunnan, ja kahden muun suomalaisen kanssa, joihin em. pariskunta oli tutustunut edellisenä päivänä. Vaikka ollaan aikalailla pyritty välttämään suomalaiskokoontumisia, niin oli oikeen mukavaa viettää välillä iltaa omalla kielellä ja jakaa kokemuksia matkan varrelta. Ilta oli hauska ja sovittiin, että seuraavana päivänä tehdään moottoripyöräretki läheisille putouksille. Me mentiin skarppina sovittuna aikana paikalle, mutta valitettavasti muut eivät sinne ilmestyneet, eikä meillä ollut hajuakaan putousten sijainnista. Jälkeenpäin selvisi, että edellisillan palaveri oli vienyt mehut muusta seurueesta, ymmärrettävää kylläkin. No retki jäi sitten tekemättä ja suunnattiin rannalle nukkumaan, ihan jees näinkin.

Perjantaina kulutettiin aikaa tietenkin rannalla ja muuten vaan haahuillen. Meillä oli jälleen edessä yöbussi, joten mitään sen tähdellisempää ei oikein pystytty tekemään. Suuntana oli Hoi An ja bussin oli määrä olla perillä aamukuudelta. Viimekertainen yöbussi antoi odottaa vaivatonta matkaa, mutta toisin kävi. Meidän paikat oli huonommat ja ahtaammat, kuin viimeksi, eikä bussissa ollut vessaa! Länsimainen takapuoli, hartiat ja 20 cm pidemmät jalat kuin paikaillisilla, ei ole hyvä yhdistelmä, jos yrittää nukkua ko. paikoilla. (paitsi Suvi nyt pystyy nukkumaan, vaikka terävillä kivillä...) No, jotenkin saatiin yö menemään ja aina välillä jonkin tunnin jopa nukuttua. Kolmelta yöllä oli oikein mukavaa, kun bussissa matkustanut pikkulapsi päätti pitää yksipuolisen konsertin. Kun vihdoin saavuttiin Hoi Aniin, oli kello 8.30, eli 2,5 tuntia tuhraantui johonkin matkalla.

Parin tunnin etsimisen jälkeen löydettiin oikein mukava, kuukausi sitten avattu hotelli, Golden River, ihan kohtuu hintaan. Ainoa mikä on tökkinyt, on aamupala, jossa välillä on syötävää, välillä ei. Hoi An itsessään on molempien mielestä ollut parasta Vietnamia, kauniita jokimaisemia ja vanhankaupungin upeita rakennuksia. Vaikka täällä on turisteja melko paljon ja sitä myöten tietty ärsyttäviä kaupustelijoita, tuntuu paikka kuitenkin aidolta ja sellaiselta, millaiseksi itse oli Vietnamin kuvitellut. Hoi An on kuuluisa myös loppumattomista Taylor Made paikoista, joissa voi teettää lähes mitä tahansa. Ensimmäinen päivä käytettiinkin tähän kalliiseen huviin. Kaikki on tietenkin Suomen mittapuun mukaan halpaa, mutta köyhän reppureissaajan budjetin tämä villitys onnistui sekoittamaan. Molemmat teetti nahkatakin, kengät, Suvi vielä mekon ja osti käsilaukun. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen, eikä ko. tuotteita raaskisi ikinä Suomesta ostaa, vieläpä juuri itselle tehtynä.

Alla katukuvaa Hoi Anin vanhasta kaupungista

Muuten aikaa ollaan vietetty lähinnä kaupunkia kierrellessä ja parina päivänä käytiin pyöräilemässä muutaman kilsan päässä sijaitseville beacheille. Eilen käytiin paikallisella perinteisellä jokiajelulla, Vietnamin sodan veteraanin johdolla. Hauska heppu, joka piti huolen, että otetaan kuva kaikesta mahdollisesta kiinnostavasta, mikä sattui joen varrelle. Ilmat ei ole olleet ihan parhaat mahdolliset, sillä ekan päivän 37 asteen helle vaihtui pilviseksi ja harmaaksi, tosin ihan lämpimäksi keliksi. No turha kai valittaa, kun kuukauden päästä mennään kuitenkin palelemaan takaisin Suomeen.

 

 

Yllä kuski, joka menetti toisen jalkansa amerikkalaisten pommituksissa, ja alla matkustajat

Tänään matkattiin 150 kilometriä pohjoiseen Huen kaupunkiin, jossa yövytään ainoastaan yksi yö, koska tarkoituksena on jatkaa heti seuraavana aamuna Laosiin bussilla rajan yli. Perillä pitäisi olla iltapäivästä, saas nähdä kuinka käy. Bussimatka Hueen kesti hyvät 4 tuntia ja ensimmäiset kilometrit Suvi joutu istuu lattialla, kun bussi oli buukattu turhan täyteen. Päästiin taas mukavaan Aasian bussimatkailuun käsiksi. Hueen tutustuttiin tänään pikaisesti kävellen, mutta koska aikaa oli vain muutama tunti ja vielä ikävä sade yllätti kesken käppäilyn, jäi tutustuminen aika pintaraapaisuksi. Nähtävää olisi kyllä ollut paljonkin, varsinkin historiasta kiinnostuneille, mutta ensi kerralla sitten. Sateen ansiosta saatiin kuitenkin vihdoin ostettua hienot sadeviitat, jotka meidän piti hankkia jo Indonesiasta 4 kuukautta sitten. Nyt melkeen toivoo, että kesän festareilla sataisi edes vähän, jotta saisi käyttää näitä komistuksia.

Suvi onnellisena uuden sadeviitan omistajana ja Sami ennen sadetta, jonkun linnakkeen edessä( pakollinen nähtävyyskuva Huesta)

Nyt, kun Vietnamin aikaa on pari päivää jäljellä, on paikallaan muutama huomio maasta. Aasialaiseen tapaan liikenne on hallittu kaaos, mutta mielestämme rauhallisempi, kuin muualla Aasiassa tähän saakka ja kaiken lisäksi oikeanpuoleinen, mikä tuli meille yllätyksenä. Täällä on välillä jopa joitain liikennesääntöjäkin ja Hoi Anissa jopa kävelykatuja.( Ja sitä myös valvotaan)! Ajokulttuuri on toki aasialaista, mutta kaasujalka ei ole ihan niin raskas, kuin esim. Indonesiassa. Muutenkin sääntöjä on enemmän, kuin muualla tähän asti. Esimerkiksi tupakointia yleisillä paikoilla sisätiloissa näkee varsin vähän. Tavallaan Aasian säännöttömyyttä on jopa hieman ikävä, vaikka tietysti esim. tupakointisääntö on melko mukavaa. Maa vaikuttaa kuitenkin todella mukavalta, eikä huijareita ole joka nurkalla, toki on niitä täälläkin, mutta paljon vähemmän. Ainoat huonot kokemukset on ollut pari taksikuskia tietenkin, ja yksi hotellivirkailija, mutta niitä kai on jokapaikassa. Edessä siis uusia jännittäviä seikkailuja rajanylityksineen jne.

Alla kuva Aasian yleisimmistä kulkuneuvoista, tottakai ylitäyteen lastatussa laivassa