Sydney jäi taakse ja paluu kotiin eli Melbourneen on tapahtunut. Blue Mountains oli näkemisen arvonen ja siellä olis voinu viettää useampiakin päiviä retkeilemässä. Uskomattoman kauniit jylhät maisemat ja mielettömästi patikointi polkuja. Ostettiin Hop on Hop off bussipassi siellä ja keirrettiin ympäri eri näköalapaikkoja ja muita kylien nähtävyyksiä. Ostettiin myös liput erinäisiin vempaimiinhin siellä mm. kabiiniin ja "vuoristorataan". Ne oli tosin vähän pettymyksiä, kun kyydit oli melko lyhyitä ja jonottaminen niihin vei vaan turhaa aikaa muulta ihailulta. Käveltiin n. 1 lenkki sademetsässä ja nähtiin vesiputouksia. Aamun viileyden jälkeen aurinkokin alko paistaa, joten melko hikistä hommaa oli retkeily. Illalla järjestettiin vielä viimeisen illan grillailut kämpillä kaikista jämätuotteista ja nautittiin kauniista parvekenäkymästä viimeistä kertaa. Perjatai aamuna mulla ja Iksulla lähti bussi kohti Melbournea, 15 tuntia matkustamista oli taas edessä. Muutkin oli tulossa Melbourneen kuka milläkin ja milloinkin.
Three sisters at Blue Mountains


Melbourne on yhtä ihana ja kotoisa kun viime kerrallakin. Majoituttiin Melbourne International Backbacker hostelliin, mikä alku järkytyksen jälkeen on osoittaunut erittäin viihtyisäksi ja mukavaksi. Viikonloppu kierreltiin ympäri Melbournea ja esittelin Iksulle paikkoja keskusta, joenvarsi ja tietysti St. Kilda. Maanantai aamuna pojat lähti kakspäiväselle Great Ocean Road retkellejohon oli yhdistettynä Phillip Islandissa käynti.

Lähdettiin maanantai aamuna siis kukonlaulun aikaan liikkeelle pienellä bussilla 18 muun kanssa ihailemaan kuulua Great Ocean Roadia. Teimme retken toisin päin kuin yleensä, joten ajoimme ensin moottoritietä pitkin suoraan 12 Apostolin luokse. Näkymät oli upeat ja mikä parasta, turisteja ei ollut kovinkaan paljoa, joten kuvien räpsiminen onnistui mainiosti. Sääkin suosi, sillä lämpöä ensimmäisenä päivänä oli n. 35 astetta. Ihailimme Apostoleja ensin ylhäältä kallioilta ja sitten myöhemmin rannalta käsin. Molemmista paikoista näkymät oli hienot. Rulluteltiin siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin, tosin kuski osoittautui varsin päteväksi rallikuskiksi, eli matkat taittuivat vauhdilla.  Ensimmäisen päivän aikana kävimme myös Loch Ard Gorge nimisessä paikassa, joka oli uskomaton selviytymistarina kahdesta upponneesta laivasta pelastuneesta ihmisestä.
12 apostolia


Rannalta siirryimme sademetsään, jossa meni tie puiden yläpuolella. Valitettavasti emme bonganneet yhtään eläintä, vaikka äänistä päätellen elämää oli paljon. Sademetsän jälkeen siirryimme takaisin rannalle Apollo Bayn pitäjään, jonka jälkeen pysähdyimme katselemaan koalia luonnollisessa ympäristössään. Aika uneliaita kavereita oli joten hyvien kuvien saaminen ei ollut helppoa. Jahve tosin keksi herättää yhden kaverin, joten saimme sitten parempia kuvia. Näin ei saa tehdä tietenkään, hyi! Päivän taittuessa illaksi saavuimme majapaikkaamme Lornen Yha- hostelliin. Pätevä oppaamme grillasi meille loistosapuskat ja vietimme iltaa koko porukan voimin hostellin terassilla. Paikan kapteeni tosin oli eri mieltä ja ajoi meidät rannalle jo kymmenen jälkeen!
Hyvien yöunien jälkeen jatkoimme matkaa rauhallisesti eteenpäin seuraillen huikeaa rantaviivaa kohti Phillip Islandia. Päivän ohjelmaan kuului mm. eläinpuistoa, Torquain surfpääkaupunki, jonka Bells Beachillä kuulemma maailman huippusurffaajat treenaavat, sekä tuulisin ranta ikinä nimeltään Woolamai. Oli aikamoinen työ kävellä rantaa pitkin. Lauttamatkan ja pitkän ajon jälkeen saavuimme vihdoin Phillip Islandille, jossa asustaa 19 000 maailman pienintä pingviiniä. Joka ilta pimeän tultua ne surffaavat merestä koteihinsa ruokkimaan poikasiaan. Tapahtumaa varten oli rakennettu varsin massiiviset katsomot ja toiminta oli muutenkin kuin lätkämatsissa. Harmi, että unohdettiin Penquensien paidat ja jättiläiskädet kotiin. Kun pingviinit saapuivat merestä oli näkymä kieltämättä upea kaikesta karnevaalitunnelmasta huolimatta. Onneksi kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty, jotteivat pingviinit pelästyisi. Seurasimme n. tunnin verran, kun pingviinit tepastelivat koteihinsa muutaman hengen ryhmissä. Ikimuistoinen oli tämäkin tapahtuma ja näkemisen arvoinen todellakin.

Sillä aikaa me Merin kanssa nautittiin Melbournesta ja tehtiin asioita (kuten shoppailtiin ja etsittiin parasta kahvilaa yhdeltä kadulta n. puol tuntia), joihin pojilla menee aina hermo alta aikayksikön. Käytiin myös Merin lukiotyttöjen kanssa ulkoilmaelokuvissa Melbournen Botanic Gardenissa. Aivan hanaa vaikka ilta sattuikin olee aika kylmä, mutta tunnelma oli ihana, purppuran värinen taivas ja lepakot lentelee yläpuolella!

Keskiviikkona kun kaikki oltiin taas paikalla, lähettiin pariksi päiväks rentoutuu ja rauhottuu pikkukaupunki Lorneen, mihin Merin kanssa oltiin viime reissulla rakastuttu. Sama Erskine River Backbacker hostelli ja verannalle lueskelee. Ihan kun kesämökillä Suomessa vanhassa puutalossa, jossa ovia ei lukita eikä kellään edes ole avaimia. Lorne on tosi pieni kylä  Great Ocean roadin varrella meren rannalla. Iso Otwayn national park ja sen vuoret ympäröi kylää ja se on mahtava paikka patikoida metsässä. Käytiinkin kävelemässä lähemmäs 20 km metsässä Erskine Falls vesiputoksille. Mieletöntä. Perjanataina oli tarkotus surffata, mutta aallot oli sen verran pienet, että maattiin vaan rannalla. Sit juostiin kaupungin laidalla olevalle isolle laiturille, koska Lornen perinteeseen kuuluu, että siletä on hypättävä mereen. Laituri on n. 5 metrin korkeudella ja Lornen tuulisin paikka. Iksu oli valmiina laiturilla kameravalmiudessa ottamassa kuvaa, kun mä, Meri ja Jahve tultiin ja hypättiin mereen. Oli ihan mieletöntä, kun ei oo tottunut hyppimään edes 3m ja vielä mereen, jossa on melkonen aallokko ja hypyn jälkeen piti uida tikkaille ja kiivetä takas laiturille.
Erskinen vesiputoksilla.

Veranta <3


Hyppy laiturilta alas.
Viikonloppu olis ollut siellä kiireisin koko vuonna, koska lauantaina oli Ocean Swim pear  to pub tapahtuma, mutta me lähdettiin sitä pakoon takas Melbourneen nauttimaan Melbournen viikonlopusta. Porukatkin on jo täällä ja tänään alkoi Australian Open. Huomenna Jarkon matsi ja todellinen suomalaisrytmiryhmä siellä kannustamassa. Eli telkkarit auki sitten vaan!