Langkawilla hostelliin tuli viimeisiksi päiviksimme muutama Malesialainen aivan mahtava tyyppi. Soittelivat kitaraa iltaisin ja muut lauloi. Ja nekin lauloi. Oli tosi lepposa tunnelma ja huippu hauskaa. Mä ikävä kyllä sunnuntaina heräsin ihan kuumissani ja Sami lähti ostaa kuumemittaria ja lääkkeitä. Toinen malesialaisista vei Samin skootterilla kauppoihin ja kertoi mitä kannattaa ostaa. Mulla olikin lähes 39 astetta kuumetta, joten makoilin loppuajan sängyssä ja yritin nukkua. Maanantai aamuna kuitenkin jatkettiin Lumpuriin ja 8 tuntia bussissa taas oli edessä. Lumpurissa mentiin samaan hostelliin kuin alkumatkastakin ja mä edelleen yritin toipua kuumeesta. Tiistaina mentiin sitten aamulla lääkäriin kun edelleen kuume jatkui ja sain antibioottikuurin. Nyt alkaa vähitellen palautumaan elävien kirjoihin.  Onneksi, sillä näistä muutamista kipeenäolo päivistä ollaan matkustettu puolet ja se on ollu melko rankkaa.
(Suvi)

Torstaina sitten oli taas edessä maan vaihto ja lensimme Kuala Lumpurista Medaniin Indonesian Sumatralle. Koneessa tutustuimme indonesialaiseen businesheppuun, joka tarjoutui heittämään meidät majoitukseen. Loistava alku uudessa maassa. Suvin ollessa vielä puolikuntoinen lähdin yksikseni katselemaan kaupunkia. Tässä Indonesian 4:ksi suurimmassa kaupungissa asuu n. 6 miljoonaa ihmistä ja maisemat ei ole ihan kauneimmasta päästä.
Olin hädin tuskin päässyt pois hostellista, kun huomasin olevani parinkymmenen yläkouluikäisen piirittämä. He haastattelivat minua ilmeisesti jotain koulutehtävää varten kysyen halloweenista. Tämän jälkeen kaikki halusivat kuvata minua ja muuta poppoota omalla kamerallaan. Aika rokkistara fiilis! Kun vähän myöhemmin lähdimme Suvin kanssa syömään toistui vastaava show pariinkin kertaan. Suurin nähtävyys Medanissa oli kaksi blondia Suomesta!

Seuraavana aamuna matkasimme "minibussilla" Lake Toballe ja kokemus olikin melkoinen. Meidät tungettiin todella pieneen tilaan paikallisten matkustaessa tilavammin. Kyseessä oli normi "tila-auto", jossa matkustimme lapsille tarkoitetussa loossissa. No ei jaksettu liiemmin murehtia tilanteesta, vaan koitettiin sopeutua , olihan matkaa vain 5 tuntia! Kuski osoittautui varsin päteväksi rallikuskiksi. Ihme, ettei täältä ponnahtele formulatähtiä, sen verran mielisairaita kuskit ovat. Päästiin onneksi ehjänä perille, vaikka yhtä onnettomuutta todistettiin ohimennen. Tää oli kyl viimenen minivanmatka, jos vaan ikinä mahdollista.

Anyway onnellisesti saavuttiin Pulau Samosirin saarelle Lake Toban rannalle ja löydettiin huikea majoitus aivan järven rannalta. Hintaa tälle tuli 3 euroa/nenä/yö. Saunan kun vielä sais niin kaikki olisi kun kotosuomessa, ilmaston tietysti ollessa hieman parempi. Alla kuva meidän majoituksen ikkunasta. Tosin kuvassa jo hieman hämärää, mutta kaunista järvimaisemaa saadaan ihailla :D