Nelsonista matka jatkui kohti jäätiköitä eli Franz Josefia ja Fox Glacieria. Bussimatka kesti n. 10 tuntia, yöksi jäätiin Franz Josefiin pienehköön hostelliin, josta ostettiin retki Fox Glacierille seuraavana päivänä. Santun ja Annun blogia lueskelleena päätettiin, että puolen päivän retki kuulostaa ihan tarpeeksi urheilulliselta ja muutenkin riittävältä. Ja olihan se riittävä, mutta jäätikkö oli sulanut melkoisesti heidän vierailunsa jälkeen ja kapuamista ja laskeutumista ei tarvinnutkaan harrastaa. Koko aamun ilma näytti vähän harmaalta ja heikolta, mutta saman tien kun astuttiin bussista ulos jäätikön parkkipaikalla, taivas aukes ja aurinko tuli esiin! Jäätikölle käveltiin n. 20 minuuttia hiekkatietä ja jäätikön reunalla aseteltiin piikit kenkien pohjiin ja laskeudutiin jäätikölle. Oli aika omituinen fiilis kun 5m ylempänä hihattomassa paidassa ja shortseissa oli kuuma ja jäätiköllä jää hohkas ja oli pakko laittaa pitkäpaita päälle ja vetää kädet hihoihin. Oli melkosen uskomatonta kävellä jäätiköllä ja katsella aivan mielettömiä maisemia. Vuoret ympäröi ja jäätikkö oli n. 13 km pitkä kaistale niiden välissä, mutta viimeisen 5 vuoden aikana se on sulanut ja jäätikön entinen raja näkyi selvästi n. 10 m korkeammalla kuin nykyään.

Jäätiköllä.

Seuraavana päivänä matka jatkui taas kohti Wanakaa. Tie mutkitteli alppien yli ja bussimatka oli varsinainen sightseeing. Vähän väliä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja käytiin myös kävellen katsastamassa yksi melko iso vesiputouskin. Vuoria, järviä, metsiä ja tietysti lampaita riitti loputtomiin.

Bussimatkan varrelta

Wanaka on pieni "alppikylä", jossa paikalliset viettävät lomiaan ja nykyään se on noussut yhä suositummaksi kohteeksi myös turisteille. Kylän keskellä on upea järvi ja sitä ympäröivät vuoret, maisemat siis kohdillaan. Päätettiin jo etukäteen, että Wanakassa vietetään nimenomaan lomaa, eikä yritetäkään etsiä sen kummempia aktiviteetteja. Viime aikoina, kun on lähes päivittäin kävelty, pyöräilty tai muuten vaan sykitty joka suuntaan. Majoituttiin tosi viihtyisässä ja kotoisassa hostellissa Holly's backpackers, jossa myös pitkästä aikaa höpöteltiin melko paljon muiden asukkien kanssa, kun kerrankin hostelli ei ollut täynnä saksalaisia. Perjantaina vietettiin Samin synttäreitä ja mentiin intialaiseen ravintolaan (intialaisesta on nykyään tullut molempien suosikkiruoka ja lähes yksinomaan intialaisissa ollaan viime aikoina syöty) ja siitä jatkettiin iltaa paikallisissa kuppiloissa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa lepäilyä ja oli tarkoitus jotain tehdäkin mutta yhtäkkiä olikin jo ilta. Saatiin sentään käytyä kaupassa ja tehtyä Iksulle sen lempiruokaa eli lasagnea! Eläkeläispariskunta oli sen varran väsynyt että, kun muu hostellin nuoriso istui lauantai-iltaa ja lähti ulos, me mentiin nukkumaan. Sunnuntaiksi oli Iksu varannut golfkierroksen. Mä kävin juoksemassa ihanassa järvimaisemassa ja olin lupautunut myös kiertää kierroksen Samin seurana, elämäni ensimmäinen golfkierros oli siis edessä. Golfkenttä oli kuvankaunis ja hyvässä kunnossa, vaikka esteitä ei greenibunkkereita lukuunottamatta ollut laisinkaan. Eipä silti, parempi niin, koska viimeisestä golfista oli vierehtänyt jo yli puoli vuotta. Pelasin kierroksen yksinäni, Suvin kiertäessä mukana, koska kulubin väki oli pääsääntöisesti seuraamassa Queenstownissa Pga- tourin kisaa. Lyönti sujui yllättävän hyvin, mutta puttien reistaillessa ei tulos ollut hääppöinen. Kivaa kuitenkin oli ja golfkuume nousi taas huippuunsa, Suomen kesää kohtihan mennään!

Iksun tyylinäyte:puuvitosella lähtee. Alenpana Suvin esitys, eli siis feikkilyönti, kuten varmaan huomaatte, kun pallo on vielä paikallaan :D

Maanantaina matka jatkui taas ja jouduttiin hyvästelmään hostelli ja sen väki. Bussilla taas mentiin, tällä kertaa kohteena Dunedin eli Uuden-Seelannin Edinburgh. Kaupunki on arkkitehtuuriltaan tosi kaunis ja mm. maan vanhin yliopisto sijaitsee siellä. Sekin muuten tosi makeen näkönen. Majoituksena tällä kertaa melko rähjänen Penny's, koska kaupunki oli täyteen buukattu kun yritettiin varausta tehdä. Sieltäkään ei saatu kun kahdeksi yöksi, joten aamulla mentiin etsimään majoitusta vielä kolmannelle yölle ja löydettiinkin mieltyttävämmästä Centralista. Muutoin eka päivä pyörittiin kaupungissa, käytiin yliopistolla ja krikettistadionilla (,missä Englannin ja Uuden-Seelannin joukkueet reenaili 5 päivän ottelua varten)  ja muuten vaan hengailtiin kaupungissa. Päätettiin vuokrata seuraavaks päiväks pyörät, jolla voidaa polkea Otago peninsulaan ja meidän onneksi pyörävuokraaja oli lähössä reissuun ja saatiin pyörät jo edellisenä iltana ja jouduttiin palauttaa vasta sitä seuraavana aamuna. Lähettiin siis vielä ilta-ajelulle ja poljettiin rannalle kattelee auringonlaskua. Upee biitsi ja paljon surffareita siellä viel surffaili. Polkastiin vielä kaupungin toiselle laidalle zekkaamaan maailman jyrkin katu. Aika hapottavaa olis asua siellä huipulla, vois vähä harmittaa, jos pääsisi kotiin ja olis unohtanu vaikka maidon ostaa...

Dunedinin biitsiltä

Keskiviikkona sattui sitten reissumme ensimmäinen sadepäivä piiiitkään aikaan. Just oltiin lähdössä pyöräilee peninsulalle, kun vettä rupes tulee. Jäätiin hostellille odottelee, josko se vähän hellittäis. Jouduttiinkin sitten odotella melkein neljään asti iltapäivällä ennen kun päästiin lähtemään. Todettiin että varmaan vähä pitää reittiä lyhentää, jotta keritään. Ilma oli kylmin, koko reissun aikana ja tuuli oli ihan jäätävä ja kova! Ensimmäiset 10 km meni mukavasti tasamaata polkiessa ja lämminkin tuli, sitten otettiin oikoreitti käyttöön ja metsäänhän se meni :D Melko jyrkkää ylämäkeä ensin, jota ensin urheasti poljettiin, mutta sitten oli pakko alkaa taluttaa. Ja sitähän sitte kesti, 40 minuuttia pelkkää ylämäkeä ja puolenvälin tienoilla tie muuttu metsäpoluksi, joka sateen jäljiltä olio aika mutanen ja liukas. Syke lähenteli maksimia, mutta eipä ollu kylmä enää. Tosin kun vihdoin päästiin mäen huipulle piti alkaa laskeutua Sandfly Baylle, jolloin tuuli teki alamäestä ensinnäkin sellaisen että ei päässy kovaa, mutta myös ihan jäätävän kylmän kun hiki kuivui ja tuuli tuiversi paidan läpi. Mutta biitsille pääsy oli sen arvoista. Iso autio ranta (muutama muukin hullu turisti, tosin autoilla tietysti), jolle laskeuduttiin hiekkadyynejä pitkin. Rannalla on mahdollista nähdä kelta-silmä-pingviinejä ja merileijonia ja vähän aikaa etsittyä nähtiinkin kymmeniä leijonia ja yksi pingviinikin onneksi. Käppäiltiin takas ylös, johon oltiin jätetty pyörät ja taas alkoi kapuaminen takaisin mäen huipulle. Enpä muista olenko ikinä ollut niin poikki, kun puolivälissä mäkeä, mutta ei auttanut kun jatkaa ja pysähtyä ei voinut kun oli niin kylmä! Päästiin onneksi takaisin kaupunkiin ja lämpimään suihkuun. Nyt olisi kyllä sauna ollut aika makoisa! Retki oli kyllä melkoinen Extreme elämys, mutta oli mielikin niin hyvä maistella punaviiniä suihkun jälkeen!

Merileijona Sandfly Bayllä

Nyt on Dunedinkin jo jäänyt taakse ja saavuttiin tänään Quuenstowniin, jossa vietetäänkin loppu Uuden-Seelannin aika. Majoituksena melko erikoinen hostelli, jossa meidän huone on vanha ja pieni The Gold Shed ja ihan nimensä mukaisesti ulko"ladossa" ollaan. Harmiksi vaan täälläkin on kissa, joka selvästi on käynyt piehtaroimassa meidän sängyssä, joten huomenna on varmaan pakko tehdä jotain muutoksia, jotta mäkin pystyn hengittämään! Huomenna tarkoitus nähdä Ellua, mun entistä työkaveria Torikadulta, joka tällä hetkellä asustelee täällä ja lähteä tutustumaan kaupunkiin paremmin!